Streamaamisen myötä yhteydet järvellä ovat tulleet tärkeiksi. Full HD tason lähetys vaatii paljon lähetyskaistaa ja vakaata yhteyttä. Järvellä monesti meinaa olla katveita koska mastoja ei ihan joka saaressa ole ja tämän lähdimme metsästämään ratkaisua.
Taaempi antenni
Alkuun menimme ihan puhelimelta jaetulla yhteydellä mutta se on vähänkin syrjemmässä osoittautunut epävarmaksi. Kyselyiden ja kokemusten myötä päädyimme päivittämään veneeseen uudet 4g-antennit ja suosituksissa nousi esille Promarine. Alkuun oli tarkoitus laittaa vain yksi antenni mutta saimme yritykseltä hyvää konsultaatiota ja päädyimme kahden antennin, MIMO (Multiple Input, Multiple Output), ratkaisuun jonka pitäisi taata hyvät yhteydet. Antenneiksi valikoitui Promarinen Protac 5311:set, antennit ovat erittäin pienikokoiset mutta tehoa niissä pitäisi riittää. Tällä hetkellä antennit ovat suoraan asennettuna veneen katolle, mutta tarkoitus on teettää kesän kuluessa niille korotettavat telineet. Modeemina antenneille toimii Teltonikan RUT 240, joka meillä oli jo ennestään hommattu lähetyksiä varten. RUT 240 on Cat4 modeemi ja meille suositeltiin Cat6 modeemia mutta speksejä katsellessa erona oli vain sisääntulokaistan nopeus joka ei meidän tapauksessa ole niin tärkeä, lähtevä nopeus oli molemmissa sama joka merkitsee meille enemmän. Pitää kokemuksien myötä katsoa onko modeemin päivittämiselle tarvetta, tämän myötä saisi myös mahdollisuuden tupla sim-kortille joten silloin yhteyden ei pitäisi jäädä myöskään operaattorista kiinni!
Näiden päivitysten myötä yhteydet ei pitäisi olla enää meistä kiinni ja kaikkemme ollaan tehty jotta saataisiin teille hyvää lähetystä vesiltä. Päivitämme kokemuksia kesän kuluessa!
Tänä vuonna avautui mahdollisuus lähteä Bornholmin kisaan Lehtisen Anssin venekuntaan. Ajatus kimpassa kilpailuun lähdöstä sai alkunsa viime kevään Ahvenanmaan reissulta jossa olimme samaan aikaa omilla veneillämme. Tämä ajatus konkretisoitui alkuvuodesta.
Kohti Bornholmia
Reissuun meitä oli lähdössä neljä henkilöä, Anssi, Eetu, Tomi ja Antti. Mietimme aikamme vapaiden järjestelyä reissua varten ja päädyimme siihen että Anssi ja Eetu menee veneen kanssa edeltä kilpailua edeltävän viikon torstaina ja me tulimme lentämällä perässä maanantaiksi. Paluumatka kilpailujen jälkeen tehtiin käänteisesti ja me (Antti ja Tomi) tulimme autolla pois vene perässä muiden lentäessä sunnuntain aamukoneella Helsinkiin.
Lähdimme itse ajamaan sunnuntai-iltana kohti Helsinki-Vantaata, josta maanantai aamuna lensimme Kööpenhaminan kautta Rönneen. Puolen päivän aikaan olimme perillä jossa meitä odotti taksi, joka vei meidät suoraan majoitukseen. Äärimmäisen pikaisen kamojen vaihdon jälkeen suuntasimme vesille. Tähän mennessä kelit olivat olleet hyviä mutta toimme ilmeisesti tullessa tuulen mukanamme. Anssi ja Eetu olivat jo aikaisin aamulla painelleet ulapalle saaden muutaman lohen kyytiin saakka ennen kuin noutivat meidät rannasta puolen päivän jälkeen. Tämän meille ensimmäisen päivän aluksi suuntasimme Haslesta pohjoiseen Davis bankin tienoille. Lopettelimme kalastuksen hyvissä ajoin tuulen alkaessa yltyä reippaasti. Päivän ainoaksi tapahtumaksi jäi yksi lähtö joka tosin irtosi nopeasti tärpin jälkeen. Tiistaina tuuli jatkoi yltymistään ja lukemat meni kirkkaasti yli 10m/s ja päivä menikin kalustoa huoltaessa, terassilla sotasuunnitelmia juonien, ja virvokkeita nauttien.
Ensimmäinen kala jatkoi matkaansa
Keskiviikon piti olla ensimmäinen virallinen kilpailupäivä mutta se jouduttiin perumaan jo hyvissä ajoin tuuliennusteen takia. Puolenpäivän aikaan kuitenkin järjestettiin kipparikokous jossa kerrottiin vähän tulevien kilpailupäivien suuntaviivoista. Vaikka kilpailu peruttiin lähdimme iltapäiväksi kalaan tuulen alettua heikkenemään iltaa kohden. Suuntasimme majoituksemme, eli Hasslen, eteen penkoille vetämään. Tässä vaiheessa iltaa keli oli jo ihan siedettävä ja pääsimme vielä hiomaan vieraassa veneessä toimimista ennen kisan alkua. Alkuillasta saimme noin 4-5 tunnin treenisession aikana kaksi n. 6-7kg kalaa joten pääsimme myös treenaamaan kalan ylösottoa.
Torstaina koitti ensimmäinen kilpailu aamu. Olimme tuulen takia joutuneet lykkäämään veneen vientiä saaren toiselle puolelle Tejnin satamaan kilpailukeskukseen joten hieman suunniteltua aikaisemmin jouduttiin starttaamaan päivään, sillä veneen oli oltava kilpailusatamassa viimeistään klo 6:00 ja matkaa oli noin 40km siirtää vene ajaen. Itse kilpailun startti jännitti koko venekuntaa suunnattomasti, olihan meillä vakaa suunnitelma ampua itsemme viivalta liikkeelle kanuunan pamahdettua letkan kärkenä. Oman lisämausteensa tuo 420 venettä ja reippaahko maininki edellispäivän tuulista. Harvoin tulee kisaan startattua siten että kuvausryhmän helikopteri lentää veneen edessä 10m korkeudessa poikittain kuvaten lähtöä. Hieno pätkä tästä löytyikin telkkarista lähettettynä.
Veneet lähtöviivalla
Suuntasimme ensimmäiseen kisapäivään Simrishamnin suuntaan olettaen että sinne ei tule kauheaa ruuhkaa ja että olisimme siellä ensimmäisten joukossa. Ennen yhdeksää meillä oli ensimmäinen n. 6kg lohi kyydissä ja hetki sen jälkeen taipui seuraava vapa. Tämä veijari ei kuitenkaan pysynyt muutamaa sekuntia pidempään siiman jatkeena. Jatkoimme saman alueen pyörimistä tiiviisti kaiussa näkyvien vahvojen lohipiirtojen myötä joita oli todella runsaasti. Onnistuimme kuitenkin loppupäivän väistelemään lohia ja tulokseksi jäi yksi kala.
Tuplatärppi
Toisena kisapäivänä suuntasimme samoille alueille kuin ensimmäisenäkin päivänä. Meillä oli tiedossa että paikalla liikkuu hyvin kalaa mutta ihan ne isoimmat olivat loistaneet poissa olollaan. Keli oli pilvetön mutta maininkia oli vielä jonkun verran jäljellä. Saimme laskettua vehkeet rauhassa vetoon ja muutaman tunnin jälkeen alkoi ensimmäinen räikkä huutamaan. Kyytiin taas tuttu noin 6-7kg lohi. Tästä taas hetken uisteltuamme räikkä huuti uudestaan, nyt siiman päässä oli hieman vauraampi yksilö ja ensimmäinen yli 10kg kisakala oli kyydissä. Olimme Tomin kanssa ottamassa kuvaa kalasta kun räikkä huuti taas uudestaan, nyt kala ei pysynyt kiinni mutta heti tämän jälkeen lähtikin sitten tuplat. Näistä saimme molemmat kyytin ja kalat olivat sitä totuttua 6-8kg luokkaa. Puntarille saa kisassa viedä neljä kalaa joten meillä oli nyt täysi lappu jo kasassa. Tämän jälkeen alkoi sitten isompien kalojen etsiminen. Otimme hieman linjaa sivuun ja lähtöpaikkaa kohti eikä aikaakaan kun räikkä pärähti seuraavan kerran. Vajaan seiskan lohi kyytiin jolla tulos hieman koheni. Seuraava ja samalla päivän viimeinen sekä samalla isoin kalamme aiheutti jonkun asteista naurunremakkaa ajoituksellaan. Pojat oli pitkin päivää puhuneet puuttuvasta kiintiö ”reissulehmästä”, eli vauraammasta lohesta joka sattuu joka reissulle. Tämän ajoitus ei olisi voinut sattua paremmin. Anssi katkaisi hetken kestäneen hiljaisuuden karjaisemalla kutsuhuudon lohelle ”Nyt se lehmä!” Ja samalla sekunnilla lähimmäistä plaanaria vietiin kunnolla. Hetken tappelun jälkeen veneeseen kammettiin 12kg+ lohi. Hieno lopetus hienolle päivälle. Kappalemäärässäkin mitattua paras lohipäivä mitä meille on koskaan sattunut. Onneksemme tällainen sattui kilpailussa ja päivän kilpailusijoitus oli loistava.
2. kisapäivä 5/420
Viimeinen kisapäivä typistettiin sään takia, lähtöä aikaistettiin alkamaan jo 5.30 ja rannassa piti olla klo 11. Lähdimme taas kohti Simristä vaikka matkoihin menee paljon aikaa suhteessa kalastukseen. Teimme päätöksen pudottaa vehkeet vetoon eilisillä lopetuspaikoilla ja niillä olikin tosi hyvin piirtoja kaiussa. Tunnin jälkeen emme olleet saaneet kontaktia kaloihin joten lähdimme valumaan kohti toisia edellisen päivän ottipisteitä. Samoihin aikoihin alkoi nostaa sumua joka pisti kalojen suun kiinni. Puolisen tuntia ennen loppua takilasta lähti tuplatärppi joista toisen saimme ylös. Kala oli n. 7kg, näin saimme jokaisena päivänä kalaa puntarille. Pientä jossiteltavaa jäi aloituspaikan suhteen mutta se kuuluu lajiin ja antaa taas eväitä tulevaan. Myöhemmin kuulimme että Team Jackpot oli vetänyt hurjan aamun näiltä meidän toisilta pisteiltä ja tulimme itse vähän myöhässä niille, jolloin syöntipiikki oli jo ohitse. Pääsimme myös todistamaan Ruotsin merivartioston toimintaa kilpailun viimeisen uistelutunnin alkaessa ja heidän kanssa asioita selviessä ajauduimme reilusti ulos meidän ottipisteiltä ja ennen kilpailun loppua emme enää niille ehtineet takaisin. Hyvä että valvonta pelaa, mutta hieman harmitti se että kilpailunumerolla olevia veneitä tarkastellaan kesken kilpailun. Mutta siitäkin huolimatta kalaa on vietävä puntariin tänäänkin, tavoite täytetty!
Kisan jälkeen pakkailimme loput tavarat ja suuntasimme lautalle kohti Ystadia. Majoituimme mukavassa maalaishotellissa Malmön ja Ystadin välissä ja aamulla olimme taas pirteinä jatkamassa matkaa. Sunnuntaipäivä menikin sitten ajellessa Ruotsin läpi ja illalla nousimme lauttaan kohti Turkua. Malmö – Tukholma väli on erittäin mukava tie ajaa eikä matka tuntunut läheskään niin pitkältä. Maanantai meni vielä mukavasti autossa istuen ja lopulta illalla sai purkaa tavarat ja suunnata kohti omaa sänkyä. Pisin venekunnan jäsenen kotimatka autolla hätyytteli 1800 kilometriä joten unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Kokonaissijoitus 36/420, Paras päivä 5/420. Onnittelut Kolsille ja tiimille kisan voitosta ja muille Suomalaisille venekunnille kovista suorituksista!
Auton vaihdon myötä tuli ajankohtaiseksi soittimen päivitys. Auton vakiomankkaan ei saanut liitettyä kiinni mitään ulkopuolista lähdettä, joka nykyaikana on melkein välttämättömyys. Soittimia selaillessa valinta osui Erisinin valmistamaan androidpohjaiseen kosketusnäytölliseen soittimeen. Erisinillä on valmiiksi Touaregiin tehty soitin ja android pohjaisena siihen voi play-kaupasta ladata haluamiaan sovelluksia, esimerkiksi Spotifyn saa ladattua suoraan soittimeen. Tämän lisäksi siitä löytyy mm. bluetooth, dvd soitin, usb ja liittimiä reilusti. Jo edellisen auton kohdalla oli mielessä asentaa peruutuskamera ja nyt sitten päätin toteuttaa sen. Kameraksi valikoitui ”kiina” mallinen, rekisterikilven valon paikalle asennettava kamera, kamera tuli posteineen maksamaan 15e joten isosta sijoituksesta ei ollut kyse.
Kamera ja valo
Kameran toimituksessa meni noin pari viikkoa ja sen saavuttua alkoikin sitten asennus.
Verhoilujen purkamista
Suurin homma asennuksessa on videopiuhan vetäminen kameralta soittimelle, myös langattomia malleja on olemassa mutta pysyin itse vielä langallisessa varmemman toiminnan toivossa. Kamerassa on myös valo rekisterikilvelle, joten siihen piti saada sähköt kilven valolle ja kameralle. Kilven valon sähköt ryöstimme suoraan entisen valon sähköistä ja kameralle tulevan virran peruutusvalon johdosta, näin ollen kamera menee päälle samalla kun vaihteen vaihtaa pakille. Asennukseen meni aikaa noin pari tuntia ja suurin osa ajasta meni verhoiluiden irroittamiseen. Ajan säästämiseksi olin jo tulostanut valmiiksi ohjeet miten paneelit saa irti helposti, jotta vältytään mahdollisimman hyvin hajoittamasta paikkoja.
Kauden yhtenä päätapahtumana oli jälleen XXX Fishing Clubin järjestämä Kuhakunkku joka kisataan Paltamossa. Kuhakunkku on jo noussut Suomen suurimmaksi uistelutapahtumaksi ja kuuluu nykyään meidänkin vuosittaiseen kisakalenteriin. Lähtöpäivä oli perjantai ja lähtöajankohta aamulla aikaisin, jotta kerkeisimme OPM-esikisaan mukaan. Kilpailuun pääsee osallistumaan pääkilpailun ennakkoon maksetulla osallistumisella ja sen kilpailuaika on 14-20. Esikilpailun järjestäminen ns. liukuvalla lähdöllä on mielestämme erittäin hyvä asia pitkänmatkalaisille. Järvelle voi lähteä haluttuna aikana, kuitenkin klo 18 mennessä. Kisassa punnitaan vain yksi kuha per venekunta ja suurimman kalan saanut venekunta on kilpailun voittaja. Tähän kisaan meillä ei sen enempää panostusta suuren kuhan etsintään ollut, lähinnä tarkoitus oli treenata pääkisaa varten ja löytää mahdollisimman paljon alamitan (48cm) täyttävää kuhaa.
Lähdössä rampilta
Saavuimme Mieslahden rampille puolen päivän aikoihin ja meillä oli hyvin aikaa laittaa vene kuntoon, osa porukasta siirtyi tästä autolla kisakeskukseen ja Tomin kanssa tulimme veneellä.
Tuplatärpin kuhat
Kisakeskuksessa nopea ilmottautuminen ja tuttujen kanssa kuulumisten vaihto ja sitten olikin jo lähdön aika. Päätimme mennä Mieslahteen uistelemaan koska kukaan meistä ei ollut siellä aiemmin vetänyt. Paikan valinta näytti kannattavan ja puolen tunnin jälkeen meillä oli tuplatärpistä kaksi mittakuhaa (alamitta 48cm) kyydissä. Isompi kaloista sumppuun ja jatkoimme uistelua, reilu puoli tuntia ja taas mitta kyydissä.
Välillä sattuu vahinkoja
Lähdimme laajentamaan aluetta ja luotailimme kaloja, jonkun ajan kuluttua teimme kokonaan paikan vaihdon ja suuntasimme ”ryssänkarille”. Sielläkin uistelimme pitkää linjaa ja parin tunnin jälkeen saimme taas kaksi mittakalaa kyytiin. Esikisan saldo oli viisi mittakuhaa ja kuudes nipinnapin mitta, suurin oli kuitenkin vain 51cm joten tiesimme että sillä ei tulla pärjäämään. Harmittelimme että esikisa oli vain yhden kalan kisa ja meidän tuurilla mitat osuvat juuri sille päivälle ja seuraava päivä ollaan ilman kalaa.. Varsinkin kun venekuntia alkaa olla jo niin paljon että vaikka itse jättäisit ottipaikan rauhaan niin varmasti siitä tulee vielä veneitä ajamaan yli.
Kun ei kalat syö niin miehet syö
Kahdeksan jälkeen tulimme rantaan ja jäimme odottelemaan tulosten julkistusta, isoja kuhia ei ollut löytynyt ja voitto kisasta meni n. 2,4kg kuhalla. Tämän jälkeen ilta kului vanhoja tuttuja moikkaillessa ja uusiin tutustuessa, bonuksena oli saunalautta jossa sai käydä ilmaiseksi saunomassa!
Saunalautta
Lauantaina oli vuorossa pääkisa eli Kuhakunkku. Kuhakunkun tittelin saisi suurimman kalan saaja, mutta meidän tavoite oli kokonaiskisassa johon lasketaan kaikki mittakuhat mukaan. Kisa-aika on 15-23 ja lopussa ei ole siirtymää vaan klo 23 on oltava rannassa.
Kisan aikana oli mietteliäitä ilmeitä
Edellisen päivän jäljiltä pohdimme aloituspaikkaa ja päädyimme aloittamaan Mieslahdelta. Jo ensimmäistä vapaa laskiessa saimme n. 400g ahvenen ja vaikka se ei ollut kisakala startti näytti lupaavalta. Tämän jälkeen tulikin sitten pelkkää alamitta kuhaa, muutaman tunnin tässä kierrettyämme päätimme lähteä ryssänkarille. Siellä vehkeet vetoon ja ajelua edestakasin, mutta ei merkkiäkään mittakuhasta, tässä vaiheessa alkoi jo tuntua siltä että käy perinteiset ja kisapäivänä ei löydy kalaa. Kahdeksan aikaan aloimme miettimään paikan vaihtoa ja karttaan merkkaamattomaan matalikkoon ajo sinetöi sen, yhtä vaille kaikki oli pohjassa kiinni joten viimeinenkin vapa ylös ja eikun Yamahan pakoputki punahehkuun. Päädyimme menemään takaisin aloituspaikalle eli Mieslahteen koska siellä ainakin kalaa pitäisi olla. Suunnilleen yhdeksän aikaan saimme ensimmäisen mittakuhan, tämän ansiosta päästään ainakin puntarille ja saadaan jonkunlainen tulos. Viimeiselle tunnille pienensimme toisen puolen painotusta ja melkein heti tuli toinen mittakuha kyytiin, sen jälkeen nostimme kaikki pinnenpaan mutta enempää mittakuhia ei enää saatu. Puntarille saimme kaksi kuhaa ja sijoituksemme oli 25/296, jossiteltavaa jäi että jos olisimme jääneet koko päiväksi pyörimään samalle alueelle mutta jälkeenpäin on aina helppo olla viisas. Tapahtuma oli jälleen kerran hienosti järjestetty ja isot onnittelut eri sarjoissa pärjänneille! Paltaselkä ei ole helppoa kalastusaluetta ainakaan meille mutta silti ollaan ensi vuonna taas mukana!
Kesän aikana olisi tarkoitus tehdä opastusvideo -sarja jossa on asioita näytetty niinkuin meidän veneessä tehdään. Tyyli ei ole ainoa eikä varmastikkaan se oikea mutta meidän veneeseen hyväksi havaittu. Ensimmäisessä jaksossa aiheena tuplauistimen käyttö ja miten se meidän mielestämme on näppärin tehdä ilman ylimääräisiä leikareita siimassa!
Talvella Anan kanssa venemessuilla ollessa saimme idean käydä vetämässä merilohta Kokkolassa. Kuulimme sen verran hyviä tarinoita paikasta, eikä Kuopiosta tule ihan mahdotonta matkaa sinne. Nyt kun Ana teloi jalkansa ja on saikulla niin aikaahan on ja mulla sattui sopivasti olemaan vapaata niin päätimme toteuttaa idean. Perjantaina löimme reissun lukkoon ja sunnuntaiaamuna starttasimme matkaan. Saimme mukaan vielä työkaverini Janin, jolla on aiempaa kokemusta uistelusta, mutta merilohen uistelu oli uutta. Ennusteet näyttivät vesisadetta mutta tuulten pitäisi pysyä kohtalaisen mietoina. Paikoista ei hirveästi ollut hajua, mutta sattumalta Ahvenanmaalla lauttaan jonottaessa tutustuimme Rajaniemen Janneen joka on Kokkolasta kotoisin ja saimme häneltä hyvää tietoa vetoalueista. Tämä on tullut mukavana yllätyksenä merilohen uistelijoiden keskuudessa, tietoa jaetaan avoimesti ja aika yleisesti vallitsee mentaliteetti, että ei ne muiden saamat kalat ole itseltä pois!
Vene valmiina lähtöön
Sunnuntaiaamuna lähtö oli puoli seitsemän aikaan ja Jani hyppäsi kyytiin suoraan töiden jälkeen, meillä oli sentään muutama tunti unta alla. Vene mukaan matkalta ja auton keula kohti länttä, navi näyttää matka-ajaksi noin neljä tuntia. Muutaman pysähdyksen jälkeen saavuimme Kokkolaan, jossa söimme ja kävimme hakemassa eväitä. Majoitus meillä oli Kokkola Campingista joka oli kaikin puolin siisti leirintäalue. Mökki oli kaikista karsituin versio, koska siellä ei tulla juurikaan viettämään aikaa, riittää että sängyt löytyvät. Kun kamat oli saatu purettua, oli aika laittaa vene kuntoon ja mereen. Ihan leirintäalueen vieressä oli tosi hyvä ramppi, josta saimme veneen laskettua. Suunnitelmissa oli vetää raksia noin kolmosen vauhtia, koska sää sen salli. Tuuli osoitti tyyntymisen merkkejä ja sääennnusteesta poiketen oli kuivaa.
Piirtoja, mutta ei napsunut
Kolmen jälkeen iltapäivällä pääsimme suuntaamaan kohti merta. Tarkoitus olisi ajaa vähän ulommas vaelluslohen perässä, koska keli sen salli. Suuntasimme kohti Kokkolan majakkaa josta jatkoimme vielä ulos n. 15km. Paikoille päästyämme ei kuin kamojen laskuun ja salakoiden viritykseen, Janille homma oli uutta mutta aika äkkiä alkoi uinnit luonnistua. Siinäpä se ilta sitten vierähti lilluessa ja makkaraa grillaillessa, iltaa kohti aloimme valumaan rannikkoa kohti ja siellä piirrot alkoivat lisääntymään reilusti. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin tyhjää vetäessä ja aluetta tutkiessa. Kuulimme että muilla venekunnilla oli ollut jonkun verran tapahtumia lähemäpänä rannikkoa ja päätimme suunnata sinne seuraavana päivänä. Illan edetessä myös sumu alkoi tihenemään, mutta onneksi tutka löytyi. Välillä on tullut mietittyä senkin tarpeellisuutta, mutta kyllä se taas kunnon sumussa muistuttaa, että on se hyvä olla. Mökille pääsimme yhden aikoihin ja siinä nopeat iltatoimet ja eikun nukkumaan.
Näkyvyys ei päätä huimaa
Maanantaiaamuna herätys oli kuuden jälkeen ja vesille pääsimme lähtemään vähän seitsemän jälkeen. Keli oli melko tyyni, joten pääsimme tekemään siirtymät hyvää vauhtia. Sumu oli eilisen tapaan melko kova, mutta liikennettä ei juurikaan ollut. Tällä kertaa suuntasimme kohti ketunpäätä, josta lähtisimme valuttelemaan länttä kohti. Matka taittua sujuvasti ja paikoille päästessämme sumu alkoi hälvetä ja aurinkokin kurkisteli vasten ennusteita. Raksit päästiin virittämään hyvässä kelissä ja sitten taas alkoi perinteinen odottelu.
Grillimestari vahdissa
Maanantaina kelit suosivat
Grillin laitoimme jo tulille aiemmin, koska siinä on ollut jotain häikkää eikä se ole kunnolla lämmennyt, makkaroita on saanut odotella pari tuntiakin :D Nyt kuitenkin venkslailun jälkeen se lähti toimimaan ja saatiin kunnon rapea pinta makkaroihin. No kuitenkin juuri ennen kuin pääsimme syömään lähti toisiks uloimmainen plaanari peruuttamaan. Tällä kertaa pakitus huomattiin jo ennen kuin räikkä kerkesi päästää ääntä. Jani ensikertalaisena vavan varteen ja eikun kelaus hommiin. Kala tuli melko kesysti veneen lähelle ja otimme vain toiselta puolelta ylemmän takilan ja dipsyn pois edestä, tietysti kala valitsi toisen puolen mutta onneks vavalla ohjaamalla saimme kalan pakotettua tyhjälle puolelle. Taas jalkapuoli-Ana haavin varressa ja niinhän se kala nousi kyytiin. Pituutta oli 75cm ja painoa 4,5kg. Tämä taas kummasti piristi reissua ja antoi uskoa tekemiseen! Kala tuli 20g painon takaa vk:n katko + as niskareikä yhdistelmään, vetovauhtina n. 3kmh. Sotkujen siivoamisen jälkeen meitä odotti kylmenneet makkarat, mutta se ei enää haitannut. Pikkuhiljaa tuuli alkoi yltymään ja päätimme alkaa nostelemaan kamoja ylös, koska Kuopioonkin piti keretä alkuiltaan mennessä. Rannassa olimme noin kolmen aikoihin ja siinä nopeat pakkaukset ja eikun tien päälle. Nopeasta käynnistä huolimatta Kokkola jätti kyllä poltteen ja varmasti tulemma käymään alueella uudestaankin!
Kauan odotettu ja pitkään valmisteltu Ahvenanmaan reissu oli vihdoin täällä! Pitkän talven jälkeen polte kalaan oli kova ja talven ja jäiden venyminen toukokuulle asti tarkoitti, että kauden avausreissu tulisi olemaan merelle. Aikaisempaa kokemusta merilohen uistelusta meillä ei ollut, joten odotuksiakaan kalansaannin suhteen ei aivan hirveästi ollut. Edellisien vuosien hurjat saaliit olivat toki tiedossa, joten mahdollisuuksia suurenkin kalan saantiin oli.
Viimeisiä tavaroita hakemassa
Turussa tankilla
Lähdimme matkaan Kuopiosta perjantaina iltapäivällä. Kuten olettaa saattaa, ensimmäisiä unohtuneita tavaroita jouduttiin hakemaan jo ennenkö matka ehti vielä alkaakaan, mutta matkaan päästiin kutakuinkin ajoissa. Kuitenkin ekalta stopilta, Tampereen Katsofishiltä, myöhästyimme vähän, mutta onneksi palvelu pelasi ja saatiin tarvittavat tuotteet kyytiin. Tampereelta matka jatkui kohti Turkua, jossa venekunnan tankkaus ja siitä suunta kohti Motonettiä hakemaan vähän lisää peltejä. Motonetistä suuntasimme sitten tankkaamaan auton ja veneen ,ja keula kohti Naantalia josta laiva lähtee. Olimme paikalla juuri sopivasti ja sisään lastausta ei tarvinnut odottaa kuin viisi minuuttia.
Otimme kuopiosta mukaamme arkkupakastimen, että saisimme syöttikalat ja mahdolliset saalisfileet pidettyä jäissä matkan ajan. Pakastimme ennen reissua pulloja, sekä kylmäkalleja, etteivät syöttisalakat pääsisi sulamaan. Suunitelmana oli vetää laivassa virrat pakastimeen, mutta ongelmaksi muodostui laivassa olevat virtapaikat, jotka olivat järjestään pelkkää 32A voimavirtapistokkeita. Vinkkinä muille, jotka meinaavat ottaa pakastimen mukaan: Ostakaa adapteri 32A voimavirtapistokkeelle, niin selviätte helpommalla. Löysimme kuitenkin lopulta yhden normaalin pistorasian ja huokaisimme helpotuksesta. Laivalla kävimme syömässä iltapalan ja hankimme taxfreesta hieman reissujuomaa.
Janojuomat veneeseen
20.5. Lauantai
Perillä Långnäsissä olimme lauantaina-aamuyöllä varttia vaille neljän aikaan. Tästä sitten navigaattoriin mökin osoite ja matkalla käytiin täyttämässä vielä kanisterit.
Tavaroiden purkua
Loppupätkä mökille oli kohtalaisen pientä polkua ja mukaan saatiin pari oksaakin. Viiden jälkeen olimme mökin pihassa ja sitten nopea veneen tyhjennys ja pakastimen virtoihin laitto, tämän jälkeen oli pakko ottaa muutaman tunnin nokoset ennen ”seuraavaa” päivää. Heräilimme n. 10 aikaan ja aloimme valmistelemaan venettä kuntoon ja sidoimme viimeiset tapsit, samalla tehtiin ruokahuolto ja eväät päivää varten.
Vihdoin puolenpäivän jälkeen pääsimme suuntaamaan kohti ramppia, ihan tarkkaa tietoa rampin sijainnista ei ollut joten suuntasimme kohti Degersandin venelaituria josta oli paikka varattu veneelle viikon ajaksi. Perille päästyämme kävikin ilmi että ramppi olisi ollut matkan varrella joten ei muuta kuin yhdistelmä ympäri ja takaisinpäin, noin kahden aikoihin eaglekin sai ensikosketuksensa meriveteen. Suunnaksi otimme karttatiedustelun (google) perusteella katsotut paikat Sandgrundenin edestä ja aloimme laskea vehkeitä, keli oli suhteellisen kuoppainen mutta sekavetona vedetyt pellit ja turboraksit saatiin hyvin uimaan.
Vene meressä
Ekana päivänä homma meni lähinnä uuteen totutellessa ja ihmetellessä ja kaloja ei meidän veneessä näkynyt, vetokin meni isolta osalta vähän paikkojen katseluun eikä mitään tiettyä aluetta jääty pyörimään. Rantaan lähdimme noin 23 aikoihin ja siitä veneen pakettiin laitto, niin kello lähentelikin jo puolta yötä. Tästä suuntasimmekin sitten kohti Långnäsiä koska Ana tuli esteiden takia päivän meidän jäljestä ja lautta olisi perillä yhden jälkeen. Tämän lisäksi Analla katkesi akillesjänne edellisellä viikolla, mutta eihän se ole syy jättää kalastureissua välistä. Ensimmäiset kysymykset lääkärin vastaanotolla olivat olleet että onnistuuhan Ahvenanmaan reissu ja onneksemme lääkärin mukaan tähän ei ollut estettä, kepit tietysti tuovat vähän lisäväriä touhutessa veneessä mutta kaikkeen tottuu. Saatuamme Anan kyytiin aattelimme käydä Maarianhaminasta pitsat, koska niillä suunnilla olimme. Onneksi oli sunnuntain vastainen yö ja paikallinen pitseria palveli pikkutunneille saakka. Lopulta olimme mökillä joskus puoli kolmen aikoihin ja pakkohan se oli vielä pitkän päivän päätteeksi alkaa puusaunan lämmitykseen, nukkumaan päästiin sitten joskus.
21.5. Sunnuntai
Kellot soivat joskus 9-10 välillä ja pakolliset aamutoimet mökistä. Edessä oli ensimmäinen täysimittainen vetopäivä täydellä miehistöllä ja odotukset olivat kovat. Tarkoitus oli jäädä pyörimään ”neliseiskalle” koska siinä oltiin kuultu kalatapahtumia olleen, matkalla virittelimme vielä viimeiset tapsit ja päivän ”ottivärit” paikoilleen. Aamupäivästä keli oli vähän kuoppainen ja ”jalkapuolella” oli vielä vähän totuttelemista keppien kanssa veneessä oloon. Parin tasapainoa tasoittavan juoman jälkeen homma sujui normaaliin malliin. Päivä saatiin keikkua hyvässä säässä joka tyyntyi iltaa kohden ja illalla oltiinkin jo ihan peilityynessä. Tapahtumia ei meille tullut ja radiostakaan ei älyttömiä hurraa huutoja kuulunut. suuremmat parvet eivät vielä ilmeisesti ole saapuneet paikoille viivästyneen kevään johdosta.
Kohti rantaa
22.5. Maanantai
Kahden tyhjän päivän jälkeen päätimme että lähdemme käymään ”ryssäkepillä”, eli vähän pohjoisemmassa. Tomi oli kuullut että sieltä oli edellisenä päivänä tullut jonkun verran lohia joten ajateltiin käydä katsomassa se. Vieläkin jatkettiin sekavetona ja noin 4,5-5kmh vauhtia, tähän vauhtiin turbotkin saa uimaan ainakin omaa silmää miellyttävästi. Keli oli aikalailla täydellinen, pieni tuulenvire rikkoi pinnan ja aurinko paistoi. Paikalla ei päivän aikana juurikaan muita veneitä näkynyt ja iltaa kohti lähdimme laskettelemaan kohti santikan edustaa, täkyt saivat nauttia auringosta ihan rauhassa.
Maisemia matkan varrelta
23.5. Tiistai
Kelin salliessa päätimme panostaa ensimmäistä kertaa kokonaan raksiin ja ilman turboja, vetäisimme meille tutumpaa 3-3,5kmh vauhtia. Tätä on tullut enemmän treenattua järvillä ja siihen luotto on ehkä kovempi. Syksy kyllä tuli turboakin vedettyä ja kalaakin saatua, mutta silti se luotto on vaan aina kovempi johonkin mitä on tehnyt reilusti enemmän. Tulimme takaisin ”neliseiskan” alueelle ja pyörimme niillä seuduilla koko päivän. Päivä kului taas normaalisti eväitä syödessä ja grillaillessa, illasta aloimme pohtia jo seuraavan päivän suunnitelmia ja päätimme että panostamme edelleen raksin vetoon ja hitaampaan vauhtiin.
Ensimmäiselle merilohelle ja yli kympin kalalle
Vihdoin illalla noin puoli kymmennen aikaan kuulimme sen äänen mitä oli jo kaivattu, räikän pärinän, n. 45h tyhjän vetoa takana ja usko koetuksella mutta nyt se olisi kiinni. Vähän aikaa tilannetta ihmetelessä vapa käteen ja Hene vavan varteen koska hänelle oli annettu ensimmäinen kelausvuoro. Kala lähti ylimmästä takilasta joten siimassa ei ollut mitään ”ylimääräistä”, eli hyvä aloituskala koska kenelläkään ei ollut juurikaan aiempaa kokemusta merilohen uistelusta. Aluksi kala vei jonkin verran siimaa ja otti pari komeaa hyppyä, mutta tuli kuitenkin yllättävän helposti kohti venettä. Haavimiehen virkaa toimitti Tomi ja Tomi saikin hienosti napattua kalan cummingsiin. Ongelmaksi osoittautui haavin havas, jota emme vaihtaneet syvempään malliin, sekä kalan paino. Tomi ei saanut heti suljettua havasta kunnolla, joten kala oli vielä vaarassa pudota takaisin mereen. Videolla voitte kuulla Tomin huutavan ”auttakkee auttakkee” ja tästä huudosta Tomia piikiteltiin koko loppu matka :)
Vakumointimestari Ana
104cm/11,5kg
Kala kyydissä
24.5 Keskiviikko
Aamu starttaili samaan tyyliin kuin edellisetkin. Pieni kohmelo, Antti ja Hene ensimmäisenä ylös ja toinen puoli venekunnasta jäi sänkyyn vielä torkuttamaan. Heitimme aamupuurot naamaan, teimme eväät ja suuntasimme kohti laituria. Keli oli erittäin kesäinen ja ursuitin kanssa laiturilla heiluminen oli hikistä puuhaa. Vesille päästyämme suuntasimme kohti ”kortsua” joka on kartassa oleva kondomia muistuttava syvyyskäyrä. Vedimme jälleen pelkkää raksia ja hitaalla n. 3km/h vauhdilla. Hetken pyörittyämme kuulimme, että ”neliseiskalla” on hyvin tapahtumia, joten päätimme lähteä pudottelemaan kohti etelää.
Päivän ensimmäinen tapahtuma
Noin puolessa välin matkaa klo 16 aikoihin aloimme tylsyyteemme katselemaan YouTubesta videoita ja melkein heti alkoi räikkä päristä. Ainoa joka kuuli pärinän oli Hene joka istui veneen takaosassa. Kala otti kiinni sivutönkköön, missä oli oranssi Dipsy Diver -syvääjä välissä. Kummastelimme taas kalan päätöstä valita lähimpänä venettä oleva syötti, kun radiosta kuulimme melkein järjestään kalan tulleen uloimpaan sivuvapaan. Kala oli jälleen todella lähellä venettä, mutta veti siimaa tasaisesti. Väsytysvuorossa oli Tomi, joka varmoin ottein pumppaili kalaa lähemmäs venettä. Kala otti muutamia vetoja lähellä venettä ja näimme, että nyt on isompi kyseessä. Haavimieheksi valikoitui kylmät hermot ja äärettömän itseluottamuksen omaava Ana, jolla tosin oli toinen jalka kipsissä, mutta se ei miehen menoa tuntunut haittaavan pätkääkään. Väsytys kesti kaikenkaikkiaan noin puolituntia ja kala alkoi olemaan valmis veneeseen. Kala taas nätisti haaviin, mutta haavin varsi sotkeutui sivuvapoihin ja Ana ei saanut sitä heti nostettua veneeseen. Ongelmana oli taas liian matala havas, mutta onneks kala saatiin kyytiin kun koko venekunta riensi auttamaan. 16kg lohi kyydissä ja venekunta onnellisena!
111cm/16kg
Käännyimme nopeasti takaisin samalle linjalle ja laskimme edestä kelaamiamme vieheitä takaisin vetoon, kun samassa yksi kelkoista alkoi pakittaa ja räikkä pikkaisen napsuttaa. Ana tarttui vapaan ja ryhtyi kelaamaan samalla miettien onko siellä kalaa ollenkaan. Todettuaan, että kyllähän siellä jonkinlainen kala on, hän jatkoi kelaamista samaan tahtiin ja 6.8kg lohi tuli plaanissa kyytiin. Loppupäivän pyörimme pitkälti samoilla paikoilla, mutta uutta tärppiä ei enää tullut. Tämä ei tunnelmaa päässyt latistamaan, vaan tyytyväisinä lähdimme mökille vetämään lohia fileiksi. Vakuumimestari Hassinen vielä vakuumipakkasi fileet ja homma venyi pikkutunneille saakka. Kuten arvata saattaa, kaatoryyppyjä tuli otettua pariin kertaan.
Päivän kalat
25.5 Torstai
Torstaina suuntasimme samoille paikoille mistä edellisen päivän lohet tulivat. Vedimme jälleen pelkkää raksia. Päivä meni pitkälti eväitä syödessä ja videoita katsoessa.Kalat loistivat poissaolollaan. vedimme kuitenkin täyden päivän ja suuntasimme illaksi mökille saunomaan.
26.5. Perjantai
Perjantai valkeni vähän tuulisempana kuin aiemmat päivät. Aamulla ei pidetty ihan niin kiirettä ja kamat viriteltiin rauhassa. Kovemman kelin takia perään laitettiin vain pelkkää peltiä, eli käytännössä kaikki mitä meillä oli mukana. Pari tuntia aalloilla keinuttua teimme päätöksen että pidämme huoltopäivän tänään ja käymme kunnolla syömässä, alkuviikon päivät olivat olleet pitkiä ja univelka alkoi jo painamaan kaikilla. Panostaisimme seuraavaan aamuun ja viimeiseen puolikkaaseen vetopäivään, joten ei muuta kuin kamat ylös ja kohti rantaa.
Vähän paremmilla sapuskoilla
Rantaan päästyä nopeasti mökille ja auton keula kohti Maarianhaminaa, löysimme sieltä mukavaa burgeripaikan josta saimme vielä hyvää ruokaakin ja tietysti vähän nesteytystä. Tämän jälkeen kävimme kaupasta kunnon ribsit, jotka valmistettaisiin illalla mökillä. Takaisin Eckeröön päästyämme kävimme vaihtamassa peltien tilalle raksit valmiiksi aamua varten ja sen jälkeen kohti mökkiä ja saunan lämmitystä. Ilta meni saunoessa ja ruokaa laitellessamme. Kävimme siinä ohessa myös koekellumassa Ursuitit meressä ja Tomin puku vuoti hieman takapuolen saumasta.
27.5. Lauantai
Tänään meillä olisi edessä puolikas vetopäivä ja illalla ohjelmassa on mökin siivous ja pakettiin laitto. Kello soi puoli kahdeksan maissa ja normaalit aamutoimet tehtiin mökillä, viimeistä päivää varten herkkuja oli normaalia enemmän lähdössä matkaan mukaan. Herkkujen syömiseksi päivä menikin. Kaloja ei enää näkynyt ja jouduimmekin luovuttamaan ajoissa, että ehdimme nostaa veneen ja pakata kaikki tavarat. Saimme mökin siistiksi ja veneen pakattua hieman etuajassa, joten päätimme suunnata vielä Maarianhaminaan terassille hetkeksi ennen satamaan lähtöä. Laiva lähti yöllä kohti Naantalia. Otimme hytissä pienet unet ja aamulla jatkoimme kohti Kuopiota.
Kaikenkaikkiaan olimme tyytyväisiä reissuun. Ensimmäinen kerta merellä ja monen asian kanssa oli pientä hakemista, mutta ensivuonna lähdemme ehdottomasti uudestaan! Jos suunnittelette reissua Ahvenanmaalle, varatkaa majoitus ja venepaikka ajoissa, että pääsette parhaille paikoille ja jos heräsi kysymyksiä, niin laita ihmeessä viestiä vaikka Facebookin puolella.
Aikaisemmat iPadit alkoivat jo olla vähän vanhentuneita ja mieleen heräsi ajatus niiden uusimisesta. Laitoin molemmat padit myyntiin ja aloin miettimään niiden seuraajaa, katseet kääntyivät iPadin Pro -mallistoon ja eritoten 12,9″ versioon. Tässä vähän mietitytti että onko se jo liian iso mukana kuljetettavaksi ja minkä verran sille ylipäänsä tulee käyttöä. Vertailua tuli tehtyä muutaman viikon ajan ja eri vaihtoehtoja punnittua, tämä isoin padi on jopa kevyempi kuin ensimmäisen sukupolven iPad mikä meillä oli ihan alussa käytössä ja paksuuskin on pienempi mitä meidän edellisissä (4. sukupolvi). Kävin myös liikkeessä hypistelemässä laitteita ja vierekkäin ollessa normaali 10″ padi alkoi näyttää pieneltä, suhteessaan kolmen tuuman ero on jo aika iso vaikka se paperilla tuntuu pieneltä. Nykyisin myös Applen padeissa on mahdollisuus moniajoon, siis kahteen ohjelmaan vierekkäin, siihen tämä isompi näyttö sopii erittäin hyvin ja esimerkiksi kirjoittaessa selain voi olla vieressä auki tiedon hakua varten. Sitten ainoaksi kysymykseksi jäi hinta, padista tulisi olla cellular versio koska pelkässä Wi-Fi versiossa ei ole GPS:ää joka taas veneilykäytössä on pakollinen, tämä versio taas on pienimmilläänkin 128Gt ja hinta on huimat 1175e. No onnekseni vastaan tuli kyseinen vehje käytettynä ja sain sen sopivaan hintaan hankittua, saa nähdä jääkö ostos kaduttamaan.
Ensimmäisenä padin hankkimisen jälkeen eteen tuli tietysti kotelon hommaaminen, padi tulee kulkemaan yleensä aina repussa tai jossain kassissa ja kotelo on oikeastaan pakollinen varuste. Samaan pohdintaan tuli sitten näppäimistön hankinta, padin oma on ollut aina vähän hankala kirjoittaa ja varsinkin kun se on aina samassa kulmassa näytön kanssa, sen kanssa padin käyttö muulloinkin kun veneessä tulee toivottavasti lisääntymään. Aikani nettiä selailtua vastaan tuli Logitechin Create kotelo/näppäimistö jossa molemmat olisivat samassa, kotelo on melko iso mutta toisaalta taas se on erittäin suojaava ja näppäimistö on hyvä. Applella olisi itsellään Smart keyboard joka suojaa näytön mutta takakannelle joutuisi suojan ostamaan erikseen, Applen oma näppäimistö on huomattavasti kevyempi ja se menee pienempään tilaan mutta näppäintuntuma taas ei ole yhtä hyvä. Liikkeessä molempia testattua päädyin Logitechin ratkaisuun, Applen omalle olisi tullut huomattavasti enemmän hintaa koska takakuoren olisi joutunut ostamaan erikseen ja tämän koko luokan laitteessa muutaman sadan gramman lisäpaino ei enää juuri tunnu. Lisäksi Logitechin näppäimistössä on taustavalo ja pikanäppäimet padin toiminnoille, nämä helpottavat käyttöä huomattavasti. Näppäimistön avulla kirjottamien sujuu ihan yhtä hyvin kuin millä tahansa läppärillä, tätä tulee varmaan käytettyä myös kouluhommiin jos kalastuksen ohessa jää aikaa.
Blogin kirjoittamista padilla
Veneeseen uutta padia varten joutui Ramiin tilaamaan uuden kiinnikkeen isommalle laitteelle, tämäkin on kätevää ram-sarjassa että pelkkä kiinnikkeen vaihto riittää ja entiset osat käyvät edelleen. Navionicsin karttaohjelma on kuin tehty isolle näytölle, suurillakin zoomaustasoilla on tarpeeksi lääniä näkyvissä ja ohjelman sulava toiminta vain korostuu entisestään. Varsinkin nyt kun live chartit ovat käytössä niin iPad pron tehoreservistä ei ole ollenkaan haittaa, entisellä padilla itseluodatun alueen liikuttelu alkoi jo ajoittain olla hitaamman puoleista ja sulavaan käyttöön tottuneena tämä alkoi ärsyttää. Laite on ollut nyt käytössä pari viikkoa ja vielä vesille ei näillä leveyspiireillä olla sitä päästy testaamaan, kotikäytössä tämä on kyllä vakuuttanut ja padin käyttö on huomattavasti lisääntynyt. Jos padilla on muutenkin käyttöä ja iso näyttö on veneeseen sopiva kannattaa harkita isoruutuista padia venekäyttöön, pelkän kartan lisäksi siitä on moneen muuhunkin ja kaikenlaisia asioita tulee aina tarkastelua uistelun aikana. Myöskin pidemmillä reissuilla siitä on paljon iloa iltaisin lukuisten viihdesovellusten myötä, 12,9″ näyttö riittää tuvan pöydällä ihan hyvin ohjelmien katsomiseen. IPad pro -sarjan näytöissä pitäisi myös olla heijastuksia vähentävä pinnoite jonka luulisi olevan hyödyksi veneilykäytössä, tätä ei ole esimerkiksi uusimmassa iPadissa (julkaistu 3/2017). Toimivuudesta tai eroista en osaa tarkemmin sanoa koska ei ole kahta padia vierekkäin jolloin suoran vertailun pystyisi tekemään.
Päiväkirjan täyttöä lennosta
Jospa nyt tämän myötä myös saisi taas alettua pitämään kalapäiväkirjaa, kalat saisi kirjattua suoraan Exceliin jo veneessä ja samaa asiakirjaa pystyy sitten käsittelemään myös koneella. Lohihommissa varsinkin päiväkirjan pito olisi hyödyllistä kunhan tietoa alkaa kertyä useammalta vuodelta, kuha/hauki hommissa tapahtumia yleensä on sen verran paljon että päiväkirjan tekeminen on loppunut lyhyeen.
Padi omalla paikallaan
Alkuun mietitytti miltä takanäytön heijastaminen padilta näyttää, plotterin resoluutio kun on aika pieni verrattuna padin näytön resoluutioon. Kuva kuitenkin näytti yllättävän hyvältä eikä pahaa pikselöitymistä näkynyt, eli takanäytön kuvan saa heijasttettua ihan käyttökelpoisesti koppiin. Venekäytössä kannattaa ottaa kuitenkin huomioon että padi ei ole siihen suunniteltu, näytössä on paljon heikompi kirkkaus kuin plottereiden näytöissä ja joskus kirkkailla keleillä tämä saattaa olla ongelma. Kesäkeleillä ongelmana on myös laitteen ylikuumeneminen, varsinkin latauksessa ollessa lämpimällä kelillä tämä muodostuu ongelmaksi. Mielestäni padi on venekäyttöön hyvä lisä kunnollisen plotterin rinnalle mutta veneen ainoana navigointivälineenä en sitä käyttäisi. Samalla laitteesta on muuhunkin kuin kartan pyörittämiseen ja sillä onnistuu vaikka kiekkopelin katsominen uistelun lomassa ;)
Se joka joskus sanoo että ”nyt on vene valmis” ei varmaan voi seisoa sanojensa takana :D Joten tässä jatkoa edelliseen. Kaikkeahan ei taaskaan muistanut kerralla laittaa ja vielä pientä hienosäätöä ja lisäilyä kevään asennuksiin sitä mukaa mitä mieleen tulee. Ensimmäisenä mieleen putkahti jossain nähdyt Ikean aterintelineet jotka menevät veneessä hyvin pikku tavaran säilytykseen, näille löytyi sopiva paikka takatilan etureunasta ja ne menivät mukavasti Rocket Launchereiden pultteihin. Näihin saa näppärästi laitettua ulkona pyörivät turhat pikkuesineet ja kaikilla on taas astetta mukavampaa, molemmille puolille tuli samanlaiset. Tässä myös naisille hyvä vinkki millä miehen saa houkutelua Ikeaan ;)
Pysyy puhelin paikallaan
Viime kerralla jäi myös laittamatta tuollainen kumimatto puhelimelle joka tarttui herätteenä mukaan Motonetistä, tämä löysi paikkansa kuskin puolelta kaasukahvan edestä. Nyt puhelimen voi huoletta laskea siihen, eikä tarvitse pelätä että se keinuessa putoaisi. Halpa ja huomaamaton keksintö, mutta välillä saattaa tulla myös tarpeeseen. Tässä on sopiva paikka myös tulevaisuudessa mahdollisesti tulevalle puhelimelle joka on vain takiloiden ohjaukseen, näin ollen se olisi koko ajan kuskin käsien ulottuvilla ja takiloiden säätö olisi entistä helpompaa.
Kiinnike
Motonettiin oli myös uutuutena tullut lepuuttajien kiinnikkeitä kaiteisiin, näiden avulla leppareita ei tarvitse enää olla koko ajan solmimassa ja niiden siirtely paikasta toiseen on entistä nopeampaa. Kiinnikkeet ovat helpot käyttää ja ne pysyvät kaiteessa ilman ruuvia, telineet ovat suunniteltu 22mm ja 25mm putkille ja narun paksuus saa olla 6-8mm. Kiinnikkeen toiminta on yksinkertainen, köysi pujotetaan kiinnikkeen läpi jonka jälkeen se laitetaan putkeen ja painetaan klipsi kiinni. Tämä riittää pitämään lepparin tarpeeksi jämäkästi paikallaan ja narun pituutta on helppo säätää, jos joskus tulee keulaan lepparitelineet niin siirtäminen niihin käy nopeasti.
Kalastukseen lähdöt on pyritty tekemään mahdollisimman helpoiksi ja irroittettavan tavaran määrää on pyritty pienentämään. Tähän mennessä takilat on aina irroitettu laituriin tullessa ja ratkaisua niiden paikalleen jättämiseen on mietitty. Nettiä selaillessa tuli vastaan Scottyn omat lukot jotka sopivat takilan kiinnitykseen, tai paketissa tulee levyt ja lukot pitää hommata itse. Lukituksen toiminta on yksinkertainen, levyyn kiinni laitettava munalukko estää siipimutterin pyörittämisen ja näin ollen tappia ei saa irti.
Myöskin lohireissun ollessa tulossa haavi kaipasi uusimista. Tällä hetkellä haavit olivat lähinnä järvikäyttöön ja kisoihin tarkoitettuja. Ahvenanmaalle olikin sitten tarkoitus hommata mahdollisimman iso haavi, koska siltä ei vaadita niin paljoa käytettävyyttä, kuin kisoissa tarvittavalta haavilta, nostokoukkua emme harkinneet koska kenelläkään meistä ei ole kokemusta siitä. Päädyimme Cumingsin isoon haaviin jossa on erittäin tukeva teleskooppivarsi ja iso kehä, tämän pitäisi riittää mahdollisille kaloille. Vaikkakin varsi on tukeva, sitä tuskin tulee koskaan käytettyä pisimmässä asennossa, vipuvartta tulee kuitenkin sen verran että operoiminen on hankalaa ja varsi alkaa joustaa. Toivotaan että sitäkin päästään käytössä testaamaan :)
Kokoa ainakin löytyy
Tee-se-itse viritelmä
Niinkin tärkeä väline, kuin selfietikku tuli uusittua samalla tukevampaan. Tällä kaudella olisi tarkoitus saada tuotettua enemmän videomateriaalia reissuilta ja keppi on siinä kätevä vekotin. Sillä saat helposti uusia kuvakulmia ja se myös vakauttaa hieman kuvaa. GoPron ja kepin kanssa on monesti ollut ongelmana kuvan katsominen, kännykkää käytettäessä näyttönä joudut toisella kädellä pitämään keppiä ja toisella puhelinta. Jos taas on näytöllinen GoPro niin sekin on tikun päässä sen verran kaukana ettei näyttöä näe kunnolla. Tähän kikkailin ratkaisun sillä, että laitoin tikun mukana tulleen puhelimenpidikkeen kiinni tikun varteen GoPron kaidekiinnikkeellä, näin näyttö pysyy hyvällä katseluetäisyydellä ja pystyt operoimaan yhdellä kädellä.
Meillä on nyt veneessä ollut muutaman vuoden näyttö myös takatilassa ja se on ollut sijoitettu kopin oven yläpuolelle. Nyt päätimme kokeilla näyttöä takakaiteessa, näin se on ehkä paremmin näkökentässä takana touhutessa. Tällä hetkellä jos haluaa jotain katsoa niin joutuu kääntymään eteenpäin ja silloin helposti vilkaisee suoraan kopin isompaa näyttöä, tällöin takanäyttö on välillä tuntunut vähän turhalta. Alunperin syyt katolle laitossa oli ettei näyttö olisi tiellä ja se ei menisi niin helposti likaiseksi, nykyään pyrimme yleensä haavimaan menemättä taakse ja jos on tarvetta mennä niin sinnekkin pääsee. Lowrancen telineissä on se hyvä puoli että ne menevät suoraan stauffin reikiin, joten mitään erillistä telineviritelmää ei tarvinnut miettiä.
Takanäyttö paikallaan
Lowrancelta tuli tälle kaudelle uusi Carbon sarja ja mielessä on ollut päänäytön päivitys uudempaan. Uuden sarjan myötä mielenkiinto kohdistui edelliseen Gen3 sarjaan, samanlaiseen mikä on jo 7″:na takanäyttönä. Tarkoitus oli etsiä näyttöä käytettynä kun niitä alkaa tulemaan muiden vaihtaessa uudempaan sarjaan, kiirettä tälle ei ole joten ilmoituksia voi seurailla rauhassa. Vihdoin sattu tulemaan sopivassa hintaluokassa oleva käytetty 12″ laite ja siitähän sitten syntyi kaupat, tämä sattui vielä sopivasti ennen reissuamme. No siitähän sitten alkoi suunnittelu mihin näyttö asennettaan, tavoite olisi saada se suunnilleen samaan linjaan jo olemassa olevan näytön kanssa. Ratkaisuksi tuli lopulta pulpettia kiertäneen puisen ”liukuesteen” poisto ja näytön laitto osittain avattavan pleksin päälle, samalla siirsimme entistä näyttöä hieman lähemmäksi ikkunaa tämän mahdollistaessa molempien näyttöjen saamisen paremmin kuskin näkökenttään. Tällä järjestelyllä näytöt saadaan samaan tasoon ja helposti käden ulottuville.
Myöskin yksi Ram-kuulista sai siirtyä tieltä pois, mutta tuohon väliin padikaan ei olisi enää tullut mahtumaan. Vielä ei ole varmuutta tullaanko molemmat laitteet pitämään, vai lähteekö entinen kiertoon. Ahvenanmaan reissun aikana tulee hyvin esille kahden näytön edut ja ratkaisua on aikaa mietiskellä. Tällä hetkellä on suunnitelmissa että toisessa näytössä olisi pelkästään 3d- ja sivuluotauskuvat ja toisessa näytössä sitten kartta ja chirp-kaiku. Näin 3d kuvaa olisi helppo tulkita kun vieressä olisi vertailuna 2d sivuluotaus kuva ja molemmat saisi vielä näkymään melko isona, toisessa näytössä taas jäisi isot ruudut kartalle ja peruskaiulle. Mutta tämä on vielä pohdiskelua ilman käytännön testiä, nämäkin visiot tulevat varmasti vielä muuttumaan ajan saatossa. Uuden järjestelyn myötä myös kopin näytön saa nyt heijastettua padille ja tämä voi olla mukava lisä kauniina kesäpäivänä kun kaiken tiedon saa takatilaan.
Tämän hetken näkymä kuskllla
Näkymävaihtoehtojen testailua
Mukitelineet asemissaan
Ulkotiloissa on mukitelineet toteutettu helpoilla rosterisilla telineillä jotka ovat stauffeilla kiinni kaiteissa. Sisällä taas ei ole telineitä ollenkaan, tölkit ja juomat ollaan yleensä pidetty vain pöydällä. Tämä on vähän arka paikka ja kovassa aallokossa tai käden vahingossa osuessa lammikko on taattu ja rätin kanssa saa taas heilua. Monenlaisia telineitä on tutkailtu, mutta oikein mikään ei ole täysin säväyttänyt. Lopulta päädyimme nyt upotettaviin telineisiin jotka tulevat apukuskin eteen, näitä tulee kaksi kappaletta ja kuskille tulee oma teline ram mountilla.
Takanäytön siirron myötä katolla oleva ”varustelevy” sai poistua. Tässä on ollut aikojen saatossa kiinni vaikka mitä golightista gps-antenniin, mutta nykyisten asennusten myötä levy on tullut turhaksi ja joutaa pois. Aikasempi gopro kiinnikke selfiekepille oli myöskin levyssä mutta nyt sen sai mahtumaan juuri ja juuri katolle.
Gopron uusi paikka
Edessä oli vielä vararengastelineen kiinnittäminen traileriin. Tämä oli mahdollisimman yksinkertainen teline joka löytyi puuilosta, se tulee kiinni vain yhteen putkeen, mutta vaikutti siitä huolimatta tukevalta. Tämän avulla rengas kulkee aina mukana eikä vie tilaa autosta. Tulevaisuudessa olisi suunnitelmissa myös varustelaatikko kärriin, jonne saisi laitettua liinat yms. kärrin mukana kulkevat tavarat. Vielä sopivaa ei ole tullut vastaan, joten metsästys jatkuu.
Pikkuhiljaa Suomessakin on alkanut yleistymään amerikkalaisen RAM Mountin -valmistamat telineet ja kiinnityssarjat. Sarjat koostuvat eri komponenteista jotka pääpirteissään voidaan jakaa kuuliin, varsiin ja kiinnityspäihin. Meillä on kyseisen merkin telineitä ollut käytössä jo vuodesta 2011, ja olemme olleet tyytyväisiä varsinkin muunneltavuuteen ja kestävyyteen. Sarjan osat ovat melko kalliita mutta meillä ei ainakaan vielä ole käytössä yksikään hajonnut, käyttöikä on laskettavissa kymmenissä vuosissa. Telineistä löytyy sovitteita kaikuluotaimista, puhelimiin ja mukitelineisiin; vastaavasti kiinnikkeitä löytyy niin veneisiin, lentokoneisiin, moottoripyöriin ja autoihin. Tiivistettynä telineistä saa rakennettua mieleisensä kokonaisuuden melkein mihin käyttötarkoitukseen vaan. Varsinkin kajaakeissa olen nähnyt paljon plottereita jotka on asennettu ram-telineillä, näissä kun ei yleensä muuten ole paljoakaan tasaista pintaa.
Aikaisemmin jouduimme tilaamaan tavarat rapakon takaa mutta nyt niiden yleistyttyä myös suomalaisissa kaupoissa on jo hyvä tarjonta. Suurimman osan viimeisimmistä tavaroista olemme tilanneet Yepnetistä, sieltä olemme saaneet nopeaa palvelua ja sähköposteihin on vastattu melkein samantien. Myöskin valikoiman laajuus on erittäin kattava ja toimitukset ovat tulleet usein jo seuraavana päivänä, tarvittaessa varmaan harvinaisempien osien tilauskin onnistunee.
Paditeline takaa
Tällä hetkellä käytössämme on suurimmaksi osaksi B-koon (1″) kuulilla olevia osia, näissä riittää pito hyvin padin kokoisille laitteille. Kuulia meillä on ruuvattuna veneessä moneen kohtaan ja lisäksi on myös yksi tehokkalla imukupilla varustettu kuula. Varsia löytyy myös muutamia eri pituisia eri käyttötarkoituksia varten. D-koon (2,25″) settejä meillä on tulossa yksi kappale takanäyttöä varten, tämän kokoinen kuula riittää pitämään ainakin 12″ plotteria paikallaan joten sen avulla plotterin saa helposti aseteltua mieleiseensä paikkaan. Tomin veneessä on ollut nyt kauden käytössä C-koon (1,5″) kuulilla oleva teline takanäytölle (Lowrance Elite 5″), ja sille koko luokalle tämän koon teline on passeli. Sitten kun aletaan mennä +8″ kokoisiin näyttöihin niin D-kuula alkaa olla parempi, riippuen tietysti asennuspaikasta.
Kalastukseen lähdöt on pyritty tekemään mahdollisimman helpoiksi ja irroittettavan tavaran määrää on pyritty pienentämään. Tähän mennessä takilat on aina irroitettu laituriin tullessa ja ratkaisua niiden paikalleen jättämiseen on mietitty. Nettiä selaillessa tuli vastaan 
Pojat Koukussa 